torstai 18. joulukuuta 2014

Aallon pohjalla

Eilen oli taas ihan hyvä päivä, olin jo 6:30 salilla. Kivahan siellä on liikkua rauhassa, olla musiikit korvilla. Päivä vaihtui kuitenkin nopeasti huonoksi, kun posti tuli.
Päällimäisenä joulukortti (Maten ystävältä joka ei tiedä tapahtuneesta) ja tietysti juuri niin päin, että näin heti meidän nimet.
Kortin osoitekenttään oli kirjoitettu meidän nimet ja perään vauva.
Tietysti heti mulle tuli itku ja tuli hirveä tärinä. Siinä soitin Matelle itku kurkussa, kädet täristen ja selitin mitä siinä kortissa luki. Teki mieli repiä kortti niin pieniksi palasiksi kuin mahdollista. Tuntui taas, etten ikinä tule selviämään vauvan kuolemasta.

Tältäkin olisin varmaan välttynyt, jos kaikki ystävät olisivat tietoisia tapahtuneesta. Mietinkin tosissani kirjoittavani jotain Faceen, mutta sitten mietin onko se kuitenkaan oikea tapa? No nythän eletään tämmöistä aikaa, että lähes kaikki ilmoitetaan netin kautta joten...
En kuitenkaan kirjoittanut mitään.
Sitten jos ystävät tietäisivät, niin välttyisin kysymyksiltä; joko vauva on syntynyt, milloin se laskettu aika olikaan. Koska olen ihan varma, että jossain vaiheessa näitäkin tulee.



Tänään kävin työpaikalla hakemassa joululahjan. Ajattelin että kestän kyllä.
No itkuksihan sielläkin meni ja lähdinkin sieltä pian pois. 
Onneksi töihinpaluuta ei tarvitse vielä miettiä, nyt ainakin tuntuu siltä että kaikki oma aika on hyväksi.

4 kommenttia:

  1. Itku tekee hyvää, parempi niin kuin pitää kaikki sisällään. Onneksi sulla on kumppani jolle voit puhua. Surutyö vie oman aikansa, ja kaipaus ei varmasti koskaan häviä. Anna itsellesi ja tunteillesi aikaa. Voimahali! <3

    VastaaPoista
  2. Voimia rakas ystäväni!! <3
    -Jenna

    VastaaPoista
  3. Itkeminen on surutyötä, joka auttaa sinua hyväksymään tapahtuneen. Jonakin päivänä ajan kuluttua huomaat, että pystyt muistelemaan teidän pikkuista enkelivauvaa kaivaten, mutta ilman kyyneleitä. Surun kanssa oppii elämään. Voimia jaksamiseen!

    VastaaPoista
  4. Puhuminen auttaa, salilla käynti auttaa, kavereiden kanssa olo auttaa ja äiti täällä yrittää auttaa... Voi rakas pikkuinen, olet nyt niin kovassa paikassa, eikä aina oikein tiedä miten voisi auttaa ja mitä voisi sanoa.. kun vaan jaksat uskoa, että olo helpottuu varmasi ajan myötä, koskaan ei tietenkään unohda.

    VastaaPoista